Tietoa järvistä

Vesienlaatu järvillämme

Saarijärvi ja Salovesi kuuluvat Karjaanjoen vesistöön, jonka vedet laskevat Pohjanpitäjänlahteen Raaseporissa. Salovesi laskee Kahilaisen kautta Saarijärveen. Vesistön suurimmat järvet ovat Lohjanjärvi Lohjalla Hiidenvesi Lohjan ja Vihdin alueella. Järvemme ovat vesistön latvavesiä eli ne sijaitsevat vesistön alkupäässä, jossa vesi ensimmäisenä alkaa kerääntyä puroiksi ja järviksi ja joista vesi virtaa kohti vesistön muita osia. Latvavedet ovat yleensä paremmassa kunnossa kuin muu vesistö, koska niihin ehtii kerääntyä vain oman alueen ravinnekuormitus. Molemmat järvet ovat pieniä humusjärviä.

Suomen ympäristökeskus luokittelee kaikkien suomalaisten järvien vesienlaadun. Saloveden ekologinen tila on erinomainen ja Saarijärven ekologinen tila on hyvä 2019 tehdyssä luokittelussa. Molempien järvien kemiallinen tila on kaksitasoisessa luokituksessa "hyvää huonompi", koska näin on kaikkien Suomen järvien kohdalla. Tämä johtuu järvistä löytyvien muutamien ympäristölle haitallisten aineiden pitoisuuksista (esim. nykyisin kielletty PBDE-palonestoaine), vaikka useimmat haitallisten aineiden pitoisuudet ovat Suomessa pieniä. Luokituksia ollaan parhaillaan päivittämässä.

Saloveden ja Saarijärven ympäristössä ei ole tiivistä asutusta eikä maataloutta, joka aiheuttaisi merkittävää ravinnekuormitusta. Metsätalous on suurin ravinnekuormituksen lähde järviemme näkökulmasta. Tätä tutkittiin LUVY ry:n hankkeessa vuosina 2020-2022, Huomio metsien vesienhoitoon, jonka kohdealueena oli Pohjois-Pusulan vesistöt eli myös Salovesi ja Saarijärvi. Liika ravinnekuormitus aiheuttaa näkösyvyyden ja happipitoisuuden pienenemistä ja rehevöitymistä. Hankkeen mukaan metsätalouden vesistökuormitusta voidaan vähentää vesiensuojelumenetelmien ja -rakenteiden avulla, jotka estävät maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoutumisen metsämaalta vesistöön. Metsätaloustoimenpiteiden ajoituksella ja kriittisellä tarveharkinnalla on myös merkitystä.

Veden laadun seuranta

Yhdistyksemme osallistuu järviemme veden laadun seurantaan. Veden laatua seuraavat myös ELY-keskukset eli nykyiset elinvoimakeskukset. Yhdistys on pyrkinyt ottamaan vesinäytteet vähintään niinä vuosina kerran kesällä, kun ELY-keskus/elinvoimakeskus ei seurantaa suorita. Yhdistyksemme ottama näyte tutkitaan laboratoriossa ja siitä määritetään järvien kokonaistyppi, kokonaisfosfori, väriluku, sameus ja happamuus. Lisäksi seuraamme näkösyvyyttä ja vedenkorkeutta. Alla olevissa taulukoissa (PDF) näkyvät vesitutkimusten tulokset vuosina 1992-2025. Taulukkoihin on yhdistelty ELY-keskuksen ja yhdistyksen tutkimusten tuloksia. ELY tutkii vedenlaatua laajemmin, mutta mukaan on otettu tiedot, joita yhdistys on mitannut, jolloin tuloksia voi verrata keskenään.

LUVY ry:n tutkimuslaboratorion analyysi 2025

LUVY ry:n tutkimuslaboratorion analyysissä vuoden 2025 mittausraportista on myös luonnehdittu tuloksia pitkän aikavälin trendeihin nähden.

"Kesän näytteet [31.8.2025] otettiin järven pintavedestä. Väriluku oli elokuun lopulla Saarijärvellä 100 ja Salovedellä 120, jotka ilmentävät selvää humusvaikutusta ja vesi oli selvästi tummempaa kuin kesällä 2024. Väriluku oli molemmilla järvillä myös suurempi kuin vuosina 2013, 2017 ja 2019. Vuosina 2020–2023 värimääritys on tehty eri menetelmällä eikä tuloksia voi vertailla vuoden 2025 määrityksiin. Sameus oli molemmilla järvillä alhainen (<1,5 FNU) ja vesi kirkasta, mikä on tyypillistä näillä järvillä. pH oli molemmilla järvillä hieman happaman puolella (pH 6,7), mikä on myös tyypillinen pH molemmilla järvillä. Fosforipitoisuudet olivat molemmilla järvillä hieman edellisvuotta suuremmat, 12 µg/l, mutta olivat vuosien 2013-2025 vaihteluvälillä (kuva 2). Kokonaistyppipitoisuudet (350-370 µg/l) olivat edellisvuoden tasolla tai hieman pienemmät (kuva 1). Ravinnepitoisuudet ovat ilmentäneet Saarijärvellä ja Salovedellä tyypillisesti karua tai lievästi rehevää järveä." [LUVY ry, tutkimusraportti 16.9.2025]

Tietoa mitattavista suureista

Tiedot perustuvat oppaaseen: Vesistötulosten tulkinta -opasvihkonen.

Kokonaisfosfori

Fosforipitoisuus on tärkeä mittari järven rehevyyden arvioinnissa. Luonnontilaisissa karuissa humusvesissä fosforin luonnollinen taso on 10-15 µgP/l. Järveä aletaan pitää rehevöityneenä, jos taso ylittää 20 µgP/l ja erittäin rehevöityneinä, jos taso ylittää 50 µgP/l. Rehevöityneessä järvessä esiintyy usein sinileväkukintaa.

Kokonaistyppi

Myös järven kokonaistyppi mittaa järven rehevöitymistä. Luonnontilaisissa humusvesissä typpipitoisuus on normaalisti 400-800 µgN/l.

Väriluku

Väriluku kuvaa veden ruskeutta, eli kuinka humuspitoinen järvi on. Väritön järvi on alueella 5-10 mgPt/l ja lievä humuspitoisuus on välillä 20-40 mgPt/l. Korkea humuspitoisuus on alueella 50-100 mgPt/l. Runsassateisuus nostaa väriarvoja ja kuivuus laskee niitä.

Sameus

Kirkasvetinen järvi on sameusarvoltaan <1,0 ja lievästi samea järvi välillä 1-5 FTU.

Happamuus eli pH

Normaalisti veden happamuus eli pH on 7,0 eli neutraali. Vesieliöt ovat sopeutuneet elämään pH-alueella 6,0-8,0. Suomessa vesistöt ovat yleensä humuskuormituksen takia hieman happamia.

***

Julkaistu: 18.6.2026